Väestö Suomessa 1700-luvulla
Terhi Suominen: Esitelmä Suomen historiasta, Sukututkimupäivä Turussa 8.4.2017.
Lainaus artikkelista.
Kuten on tullut esiin, viljelyjärjestelmät jakoivat maan kahteen osaan. Maanviljely muokkasi myös
perherakennetta.
(Katso kuva) Lännessä perheet olivat pieniä ydinperheitä, joissa aviopari teki työtä
yhdessä ja asui omassa taloudessaan. Savo-Karjalan alueella oli vallalla usean ydinperheen
muodostama hierarkisesti rakentunut suurperhe, jossa miesten ja naisten työt oli tarkkaan eroteltu.
Suotuisat ilmasto-olosuhteet ja rauhan aika 1700-luvulla lisäsivät väestönkasvua. Isorokko tappoi
vielä 1700-luvulla erityisesti pieniä lapsia. Englannissa vuonna 1796 kehitetty turvallinen
rokotusmuoto isorokkoon sai suuren suosion Ruotsissa ja Suomessa. Ihmisiä alettiin
järjestelmällisesti rokottaa, ja pitäjien lukkareilta vaadittiin vuodesta 1803 lähtien rokotustaitoa.
(Diagrammi isorokosta.) Tämä on todellakin hyvä osoitus siitä, kuinka rokote on muuttanut
ihmisten elämää.
Väestönkasvun seurauksena Länsi-Suomeen alkoi 1700-luvun lopulla muodostua yhä enemmän
tilatonta väestöä. Talollisten ja torpparien alapuolella olevat tilattomat muodostivat useimmiten
yhden ydinperheen talouksia, joihin kuuluivat isä, äiti ja lapset. Perheet asuivat omissa mökeissään
talojen ja kartanoiden mailla. Nuoret lähtivät varhain palkollisiksi talonpoikaistaloihin ja
säätyläistiloille. Avioituminen ja perheen perustaminen vaikeutuivat. Avioitumisiän nousu ja
kokonaan naimattomaksi jääminen lisääntyivät Länsi-Suomessa. Naiset olivat pääsääntöisesti yli
23-vuotiaita solmiessaan ensimmäisen avioliittonsa. Tilattomilla avioitumisikä saattoi olla jopa
lähempänä 30:tä ikävuotta. Myöhäinen avioitumisikä vähensi lasten määrää perheissä. Sitä vastoin
Itä-Suomen suurperhealueella naisten avioitumisikä oli alhaisempi ja syntyvyys vastaavasti
suurempi. Itä-Suomen suurperhejärjestelmä takasi sen, että koko Suomen väestönkasvu oli erittäin
nopeaa 1700- ja 1800-luvun vaihteessa.