Lähdetiedoista: Jokaiselle tiedolle on olemassa jokin lähde!
Jokaiselle tiedolle on olemassa jokin lähde!
Jos lisäät jonkun sukututkimustiedon kuvan tai tarinan johonkin sukupuusi henkilöön, niin olet saanut tiedon jostain. Se on tämän tiedon lähde!
Toiset lähteet ovat luotettavampia kuin toiset, mutta kaikki eri lähteet kannatta kirjata.
Syntyneiden kirjaa pidetään usein varmimpana tietolähteenä. Sielä löytyy tavallisesti lapsen nimi ja vanhempien nimet sekä asuinpaikka. Usein myös muutakin tietoa kuten äidin ikä ja kummien nimet.
Syntyneidenkirjan tiedot voivat osoittautua vääräksi esimerkiksi oikeuden pöytäkirjoista tai Huldamummon kuolinvuoteellaan antaman lausunnon perusteella.
Yhtenä minun sukututkimukseni läheteenä oli serkkuni Aila kerran hiihtoretkellä Suikkilan talon pellon laidalla kun olin ehkä 11 vuotias.
Eniten lähetiedolla voi olla käyttöä erilaisissa ristiriitatilanteissa jos huomaa etteivät kaikki perhetiedot oikein sovikaan yhteen.
Isoäitini veljen, Lehdon Pransun kuolintiedoissa lukee ”Katosi sodassa”. Tarkempaa tietoa löytyy kuitenkin paremmasta lähteestä: Aatto Haapasen kirjasta: Elämän ristiaallokossa, ISBN 951-1-01278-9, jossa hän kertoo olostaan punavankina Lahdessa ja mitä tapahtui hänen täyttäessään 19 vuotta. Siitä selviää kirjan sivulta 219 myös Pransun kohtalo.
Voisi sanoa, ettei sukupuun tiedoilla ilman lähdettä ole juuri minkäänlaista arvoa, koska jokainen tieto on kuitenkin tullut puun rakentajalle jostain, vaikka se olisi vaikka oma muistitieto tai jonkun valokuvan takaa koipoitu lyijykinä muistiinpano ja varsinkin siinä tapauksessa - lähteen tieto on kirjattuna arvokas.